Tässä oiva tietopaketti kasvattien omistajille ja muille, näyttelyitä
harkitseville ja miksei jo vähän konkareillekkin.
Jutussa puhutaan malamuuteista, mutta samat asiat pätee ainakin
amerikanakitoihin.
Jutun ovat kirjoittaneet ystäväni Susanna Virtanen /kennel Garcon ja
Reetta Orava /kennel Kerten.
Juttu on julkaistu Alma lehdessa v. 2010.
Koiranäyttelyiden alkuperäinen tarkoitus on ollut palvella jalostusta arvioimalla koiran rakennetta ja ulkomuotoa. Koiranäyttelyissä näkee yhdellä kertaa useita saman rodun edustajia ja siten kukin voi verrata niitä toisiinsa ja pohtia esimerkiksi jalostusvalintoja. Suurelta osin koiranäyttelyt ovat tänä päivänä kuitenkin koirien ja koiranomistajien harrastus ja jopa eräänlainen kilpailumuoto. Monella koiranomistajalla on kuitenkin mielikuva, että koiranäyttelyissä koirat vain juoksevat kehää ympäri ja tuomari valitsee parhaan. Kaikki tämä tapahtuu ilman harjoittelua ja valmistautumista. Koirat ikään kuin luontaisesti tietävät mitä tehdä kehässä ja että näyttelyissä menestyminen ei vaadi suuriakaan ponnisteluja. Vai miten se oli?
Koiranäyttelyissä käyminen ei ole kovinkaan halpaa puuhaa. Vain pelkkä ilmoittautuminen näyttelyyn maksaa noin 30 - 40 euroa ja lisäksi voi varautua mm. matkakuluihin ja muihin juokseviin menoihin. Mitä menestyneempi koira, sitä kalliimmaksi harrastus yleensä tulee. Tarvikkeiden määrä kasvaa ja näyttelyissä tulee käytyä useammin. Myös into matkustaa ulkomaille kasvaa menestyksen myötä ja näyttelymatkat pitenevät kotimaassakin. Miksi siis kuluttaa kymmeniä euroja rahaa vain mennäkseen kokeilemaan, josko tänään tulisi onnistuminen? Olisiko syytä miettiä miksi jotkut koirat menestyvät paremmin kuin toiset? Onko toinen rakenteeltaan niin paljon parempi vai voisiko syynä olla näyttelyyn valmistautuminen?
Alaskanmalamuutti on periaatteessa helppo rotu näyttelyttää. Turkki ei vaadi trimmaamista, turkki on näyttelykunnossa suurimman osan vuodesta ja koirakin esitetään yleensä vapaasti seisottamalla ilman sen erikoisempia kuvioita. Mutta se ei silti tarkoita että malamuutin kanssa voi mennä näyttelyyn koska tahansa. Jokainen malamuutin kanssa elävä tietää, että kun turkki irtoaa, mitään ei ole tehtävissä. Koiran pudotettua turkkinsa kannattaa vakavasti harkita näyttelytaukoa, sillä kalju koira ei ole todellakaan edukseen ja todennäköisesti tuomari sakottaa turkittomuudesta alentamalla sijoitusta tai jopa laatuarvosanaa.
Ennen kuin koiraa edes ilmoitetaan näyttelyyn, on pidettävä huoli, että koira on lihaksistoltaan näyttelykunnossa. Koirilla rodusta riippumatta on oltava hyvä lihaskunto pärjätäkseen näyttelyissä. Miltä näyttää lihakseton bokseri? Ei miltään. Se, että koiran turkki peittää lihakset ei saa oikeuttaa koiran huonoon lihaskuntoon. Tuomarin on tunnustelemalla tunnettava koiran lihaksisto ja koiran täytyy huokua hyvää yleiskuntoa.
Malamuutti, kuten ei minkään muunkaan rotuinen koira, saa olla liian laiha tai lihava. Vinttikoirien kuiva olemus jätettäköön heille, muilla roduilla pitää olla sopivasti rasvakerrosta ihon alla. Liian laiha koira antaa itseään kevyemmän vaikutelman, mikä ei raskaan taakan vetäjäksi luodulla rodulla ole tietenkään toivottavaa. Toisaalta, liian lihava koira näyttää siltä kuin virtahepo rynnisi pitkin kehää. Koiralta katoaa kaikki ryhti ja vatsalinja roikkuu. Jos koira on vähänkään lyhyt rungoltaan, näyttää se lihavassa kunnossa entistä lyhyemmältä. Liikkeissä lihava koira näyttää siltä, että jaksaa hädin tuskin kantaa omia kilojaan eikä suinkaan ilmennä silmiä hiveleviä liikkeitä.
Moni aktiivisesti näyttelyissä käyvä uskoo yhä, että vain seurakoiria arvosteltaessa arvostellaan myös turkkia. Edellä mainittu uskomus on täysin väärä. Turkki on osa koiran kokonaisuutta, aivan kuten hampaat. Puhdas, takuton ja kiiltävä turkki antaa viimeisen silauksen kauniille koiralle. Tuomari saattaa arvostella näyttelyviikonlopun aikana yli 150 koiraa, joihin kaikkiin hän myös koskee. Haluaisitko sinä, että joutuisit koskemaan kaikkiin näihin koiriin likaisina? Mitä luulet, miltä tuomarin kädet näyttäisivät päivän päätteeksi? On kohteliasta ja kunnioittavaa tuomaria kohtaan, että koirat viitsitään edes pestä eikä vain siirretä tarhasta autoon ja sieltä kehään.
Ennen näyttelyä, mieluusti edellisenä päivänä, koira pestään. Pesuun käytetään koirille tarkoitettua shampoota, valkoiselle turkille tarkoitettu shampoo on yleensä perusvarma valinta. Koira kastellaan kauttaaltaan täysin läpimäräksi, minkä jälkeen lisätään shampoo. Shampoo hierotaan kunnolla turkkiin, ei vain sivellä turkkia päältä, vaan se hierotaan ihoon asti. Tämän jälkeen koira huuhdellaan. On erittäin tärkeää, että koirasta huuhdellaan kaikki shampoo pois. Huuhtelu on pesun aikaa vievin ja tärkein osa. Huuhteluun saattaa kulua aikaa yhtä paljon kuin kasteluun ja shampoon levitykseen. Saattaa olla, että joudut palaamaan huuhtelemaan koiraa uudelleen parikin kertaa, kun kuivatessa huomaat shampoon jäämiä. Mikäli et huuhtele koirastasi kaikkea shampoota pois, saattavat shampoojäämät kutittaa iholla ja koirasi saa laiskuudestasi palkaksi ihottuman.
Pesun jälkeen alkaa varsinainen turkin laittaminen näyttelykuntoon. Aluksi koiran turkista puristellaan pyyhkeeseen ylimääräiset vedet. Tämän jälkeen koira kuivataan. Ehdottomasti paras työkalu tähän tarkoitukseen on koirien kuivaamiseen tarkoitettu turkinkuivain. Turkinkuivain saattaa tuntua isolta investoinnilta, mutta kun kerran olet kuivannut koirasi tehokkaalla tähän työhön
tarkoitetulla työkalulla, et halua enää koskaan luopua siitä. Koira nostetaan trimmauspöydälle tai muulle selkääsi säästävälle apupöydälle. Aluksi turkista puhalletaan ylimalkaisesti suurimmat vedet pois. Tämän jälkeen turkki puhalletaan kuivaksi pieni alue kerrallaan kuivaimella puhaltaen. Turkki ei saa jäädä yhtään kosteaksi vaan sen on oltava täysin kuiva ihoon asti. Hyvällä turkinkuivaimella saatat selviytyä kuivaamisesta puolessa tunnissa.
Kun koira on täysin kuiva, ollaan jo voiton puolella. Nyt on aika ottaa esiin metallikampa ja kammata turkki täysin takuttomaksi. Pidä huoli, että myös korvien taustat, housut ja häntä ovat takuttomat. Lopuksi siisti tassuista tiiviit kissantassut leikkaamalla tassun sivuilta ylimääräiset karvat pois. Muista vielä leikata koiran kynnet ja tarkistaa ettei suussa ole hammaskiveä. Koska olet tehnyt suuren työn laittaessasi koirasi turkin näyttelykuntoon, et tietenkään päästä koiraasi likaantumaan laittamalla sitä tarhaan. Muuten saat näyttelypäivänä aloittaa kaiken alusta.
Näyttelypaikalla tarvitset vähintään näyttelyhihnan ja numerolapun pidikkeen sekä kamman ja harjan. On myös järkevää opettaa koirasi lepäämään näyttelyhäkissä, häkki on koirasi oma paikka, jossa se saa levätä rauhassa. Näyttelyhihnoja on monenlaisia moneen makuun, mutta malamuuteilla käytetään yleisimmin ohutta metalliketjua pantana ja nylon- tai nahkahihnaa. Toiset pitävät pitemmästä ketjusta, toiset lyhyemmästä. Jotkut koirat eivät voi sietää ketjua vaan esiintyvät kangaspannalla parhaiten. Kannattaa myös varata makupaloja mukaan. Makupaloiksi kannattaa varata koirasi suurinta herkkua, jotain, mitä se todella himoitsee. Malamuuteilla tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, malamuuteille kaikki on herkkua.
Mutta mitäs siellä kehässä sitten tehdään? Mitä koiralta vaaditaan, jotta siitä tulee menestynyt näyttelykoira? Miksi jotkut hurmaavat olemuksellaan ja toiset eivät? Miksi toisilla on vain "sitä jotain"? Kaikki eivät nauti näyttelyistä yhtä paljon, mutta ryhmäkilpailujen vakiosijoittujat omaavat sen jonkin. Oletko koskaan tosissasi tarkkaillut näyttelymaailman tähtiä? Jos olet, kiinnitit varmaan huomiota koirien hyvään käytökseen kehässä. Ja siihen, millainen kontakti koiralla on esittäjäänsä.
Kehäkäytöksen perusasioita ovat että koira antaa tutkia itsensä, osaa seistä, koira ei saa rähjätä muiden koirien kanssa ja sen tulee liikkua ravilla. Näyttely on tavallaan samanlainen suoritus kuin vaikkapa mikä tahansa tottelevaisuuskoeliike. Opetettu koira tietää, miten kehässä ollaan, miten liikutaan ja tietää, että saa siitä lopulta palkan. Koiraa on opetettu mieluusti jo pennusta esiintymään.
Malamuutin pentu saa makupalan kun seisoo ihmisen edessä ja ottaa katsekontaktin. Pikkuhiljaa aikaa pidennetään ja harjoitusta toistetaan erilaisissa tilanteissa. Pentu oppii, että vaikka autot ajavat takaa ohi ja muita koiria on lähettyvillä, palkan saa kun seisoo esittäjän edessä ja katsoo silmiin. Samalla tavalla opetetaan koiralle hampaiden katsominen. Nopeasti, mutta varmoin ottein vilkaistaan huulien alle ja lopuksi annetaan palkka. Helppoa, eikö totta? Oikeanlaisten liikkeiden opettaminen pennulle saattaa tuntua lähes mahdottomalta projektilta. Mutta tähänkin pätee samat perusperiaatteet kuin seisottamiseen. Liikkeelle lähdetään kun tuntuu että pentuun on edes jonkinlainen kontakti. Koiraa liikutetaan niin kauan, että lopulta koira ravaa. Ja lopuksi koira saa palkan. Joskus juostaan pidempään, joskus vain muutama askel. Innokkainkin pentu siirtyy jossain vaiheessa raville, usko pois.
Kehään kannattaa mennä rauhallisena, näin et tartuta hermostuneisuuttasi koiraan. Ja miksi olisitkaan hermostunut, koirasihan osaa! Tärkeintä on pysyä rauhallisena, seurata mitä tuomari pyytää tekemään ja huolehtia omasta koirastasi. Sillä, miltä itse näytät, ei ole mitään merkitystä. Jos koirasi ei jaksa seistä arvosteltavana vaan alkaa hermostumaan, on sallittua ellei jopa toivottavaa, että otat muutaman askeleen jolloin koira asettuu uudelleen seisomaan. Liikkeissä koirasi osaa ravata kauniisti eikä välitä muista koirista. Nyt teistä välittyy tuomarille kuva yhteistyötä tekevästä tiimistä, jossa koiralla on hyvä käytös ja se on hyvässä näyttelykunnossa kauniissa turkissa. Menestys on aivan varmasti parempi!
On tärkeää pitää mielessä, että näyttelyissä arvostellaan jokainen koira aina päivän kunnossa. Vaikka koira olisi valittu edellisessä näyttelyssä Maailman Voittajaksi, arvostellaan se seuraavassa näyttelyssä sen päivän kunnon mukaan. Vanhoilla meriiteillä ei ole mitään merkitystä. Totta kai tuomari voi tunnistaa koiran, mutta silti koiran täytyy olla näyttelykunnossa, voitot eivät tule ilmaiseksi. Tuomari vertaa koiraa rotumääritelmään ja päättää jokaisen koiran laatuarvosanan sen perusteella. Tuomarillekin on miellyttävämpää arvostella hyväkuntoisia, puhtaita ja hyväkäytöksisiä koiria kuin suoraan tarhasta kehään tuotuja likaisia rähiseviä otuksia. Ja kannatta myös muistaa, että kehää saattaa olla seuraamassa rodusta kiinnostunut mahdollinen tuleva malamuuttiharrastaja. Kysymys kuuluukin, millaisen kuvan me haluamme rodusta antaa?
Muista onnitella rehdisti voittajaa! Olet itse halunnut tämän tuomarin mielipiteen koirastasi ja ilmoittamalla koiran tähän näyttelyyn ja tälle tuomarille olet sitoutunut ottamaan tuomarin mielipiteen vastaan. Vaikka et olisikaan tuomarin kanssa samaa mieltä, et missään nimessä saa antaa sen näkyä kehässä. Voittajia voi olla kerrallaan vain yksi, mutta älä huoli! Näyttelyitä järjestetään ympäri Suomen
kaikkina vuodenaikoina ja tuomaritkin vaihtuvat, ehkäpä ensi kerralla on sinun vuorosi!
